Niin viisas on sydän

ja vallaton.

Siinä paljon, paljon voimaa on.

Voit taltuttaa vihaa ja turhuutta,

kun käytätä sitä oikein ja surutta.

<3

Sydämen viisautta,

rakastaa muita,

rakastaa ehdoitta,

rakastaa elämää,

merta ja puita.

Sydämen viisautta,

pitää itsestä huolta,

ettei aina käännä

päälle nurjaa puolta.

<3

Oletko ajatellut, miten suuri voima sisälläsi on? Oletko kuunnellut, mitä sydämesi puhuu? Olen jälleen herännyt miettimään tätä syvemmin.

Kun kohtaat ongelmia ja kuuntelet viisasta sydäntäsi, todennäköisesti selviät paremmin, kuin käsittelemällä asiaa negatiivisesti ja vihan kautta. Toki vihan ja surun tunteetkin täytyy käsitellä, mutta niiden kautta on huono hoitaa asioita ja ajatuksia.

Sydän tuntee paljon tunteita.  Ne voivat olla tunteita laidasta laitaan, mutta sydän on viisas myös negatiivisten tunteiden kanssa. Sydän ymmärtää omaa ja muiden surua, tukee ja lohduttaa ja auttaa tukemaan ja lohduttamaan muita. Sydän ymmärtää iloa ja huumoria. Sydän tuntee rakkautta. 

Minulla tulee heti mieleeni hyvä kokemuksia esim. päiväkotityöstä ja kotoa. Kokemuksia, joissa olen kuunnellut tai joku muu on kuunnellut sydämen viisautta. Asiat ovat aina silloin menneet parempaan suuntaan. Sydämen viisauden avulla, rakkaudella ja positiivisuudella.

Nyt joulukiireiden keskellä koin tärkeäksi pysähtyä kuuntelemaan, ajattelemaan asioiden tärkeintä puolta. Onhan se ihanaa leipoa ja paketoida lahjoja. Mutta rajansa kaikella... Tärkeäksi tunnen kuitenkin pysähtyä, antaa aikaa perheelle, rauhoittumiseen ja oikeasti itseni kuuntelemiseen.

Niinpä toivotan kaikille, jotka tätä lukevat Sydämellistä Joulunaikaa!

Mieleeni tuli kuva rannasta, talvisesta, jäisestä ja kohmeisesta rannasta.Se oli hyvin tunteellinen ja omalla tavallaan kaunis kuva. Se avasi pianosta säveliä, herkkiä, kauniita ja myös kylmiä säveliä. Se kuva loi runon, joka nyt teille jaan...

 

 

Sininen ja

valkoinen kuva.

Ranta niin hiljaa

jäisine heijastuksineen.

Jostain kaukaa

nousee tunne.

Sydän aukeaa.

 

Istumme vieretysten

käsi kädessä

hiljaa.

Vain sydän puhuu.

Jää sulaa.

Löydämme toisemme.

Olet niin siinä

niin lähellä.

Olen löytänyt kotiin.

 

 

 

 

Kaiken kauniin keskellä, joskus elämä haastaa meitä. Silloikin on kuitenkin hyvä muistaa, että kokemiemme haasteidenkin jälkeen ja niiden keskellä löytyy kauneutta. Haasteet kasvattavat meitä usein. Aina emme tiedä millä tavoin. Kaikki tunteet on toki hyvä käydä lävitse, tuntea - unohtamatta, että niiden jälkeenkin ilolle ja kauneudelle on tilaa.

Puu, kovia kokenut,

myrskyn riepottelema,

sateen sokaisema.

Joku on rikkonut pintaa.

Oksiakin on katkottu.

Syvällä sisimmässään

puulla on voimaa.

Sen särkynyt sydän

ei vielä näe sitä.

Juuret syvällä maassa

se pysyy paikoillaan.

Vielä tulee päivä,

sen sydän löytää voiman,

järkkymättömän, lempeän voiman.

Se voittaa tuulet ja sateet,

antaa myrskyn mennä menojaan.

Se on lintujen

ja perhostenkin koti.

Ja vielä se laulaa yhdessä

auringon kanssa.

Lumeen peittynyt

valkea maa

hohtaa valoa

valtaisaa.

Heikot varjot

sen harsollaan peittoaa.

Näkyy lävitse

valkea,

hohtava maa.

Pimeä ilta

tähdet kaukana, korkealla.

Niiden tuike

on kauniina

hangen helmiä vasten.

Pimeässtä pilkistää 

monta ystävää,

toivoa antavaa,

viesti lähettäjää.

Ihailen usein talven kauneutta, valon kimallusta hangilla, pimeän tuomaa hiljaisuutta ja rauhaa, tuhansia tähtiä taivaalla. Kuinka kiitollinen olenkaan noista luonnon ihmeistä.

Hiljaisuus ja hiljentyminen antaa meille myös paljon. Siitä muodostui runo "kuuntele".

Kuuntele,

hiljaisuudellakin on ääni.

Kuuntele,

miten lempeä

ja hoivaava se on.

Kuuletko,

tuo ääni rauhoittaa,

se ymmärtää ja tuudittaa?

Kuuntele,

hiljaisuudellakin on ääni.

Kuuntele,

miten se tarkasti kyselee.

Kuuletko,

tuo ääni selvittää,

se haluaa tietää ja ymmärtää?

Kuuntele,

hiljaisuudellakin on ääni.

Kuuntele,

se ohjaa sinut lähelle itseäsi.

Kuuletko,

tuo ääni on tuttu,

se koskettaa lempeästi sisintäsi?

Lomien aikaan pääsin taas sukeltamaan ajatuksin siivin runoihin.

Kirjoittaminen on ollut vähäistä, mutta entistäkin innostuneempana taas lisää... ; )

Odotan,

olen pieni nuppu

oksallani.

Vähän mahdollisuuksia 

vaikuttaa.

Luotan,

elämä kantaa.

Elämä kuljettaa,

turvallisesti,

kohti tulevaa.

Annan haaveiden

kulkea.

Ne lentävät kevyin

siivin,

liitävät suurina ja pehmeinä,

kulkevat pieninä hiutaleina

säkenöiden.

Ne loistavat

sisintään,

luovat tulevaa.

Avaudun,

talven jää sulaa.

Kosketan lämmöllä,

vapautan näkyväksi.

Olen oma itseni. <3

Miten tärkeää onkaan elää elämää itsensä näköisesti, tietysti toiset huomioiden.

Miten tärkeää onkaan antaa aikaa asoille, joista pitää. Silloin sydän laulaa mukana jokaisessa päivässä, 

niissä hetkissä, joita saa elää.