torstai, 20. marraskuu 2014
Metsässä
kulkien polkua.
Löytyy sopiva kivi,
johon istua.
Puiden huminaa,
kuunnellen
metsän suojassa
istuen.
Näin hetki kuluu,
lintu lentoon käy.
Tämä tuoksu ja rauha,
ei muita näy.
Minä ja luonto,
voimaa saan.
Jaksan taas kulkea
tulevaan.
Runoileva ja tarinoiva neljän lapsen äiti ja päiväkodin lastenhoitaja kirjoittelee ajatuksiaan ja sanojaan tähän blogiin ja sivuille. Sinikello tahtoo jakaa onnenhippuja jokaiselle ja ohjata nauttimaan elämän pienistä asioista.
Kaikki runot ja tarinat ovat omiani. Ethän käytä niitä ilman lupaani.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.