HIIREN TALVI-ILTA

Pikkuhiiri hipsii hangella ja on uteliaana retkellään. Sen pitkä häntä piirtää lumeen jälkiä. "Taidanpa olla jo kaukana kotoa, en tiedä minne menisin", se tuumii. Välillä se käy kuusen oksan alla lämpimässä suojassa. Siinä on hyvä olla, mutta yksinäisyys ei häviä minnekkään.  Hiiri sukeltelee hangella ja kierii karvansa puhtaaksi. Sitten se ravistelee itsensä kuivaksi ja jatkaa kulkuaan.

Ulkona on hämärää. Taivas on tumma, kuu loistaa ja luo valoa hangelle ja valaisee koko metsän. Tähdet tuikkivat säteillen kauniisti. Hiiri katselee taivaalle, odottaa tähden lentoa, keskittyy, toivoo jo kuitenkin...

Se toivoo hieman syötävää ja mukavaa koloa, johon voi käydä lepäämään. Se toivoo ystäviä talven hämärään.

Pian kuuluu piipitystä jostain läheltä. Pikkuhiiri kulkee kohti ääntä. Se saapuu kololle, jossa asustaa hiiriperhe. Hänet kutsutaan sisälle nauttimaan talviyöstä lämpimässä. Hän saa myös uusia ystäviä.

"Kiitos!" Sanoo hiiri onnellisena. "Kiitos hiiriperhe, kiitos tähdet!", se jatkaa ja aikoo lähteä huomenna kotia kohti.

(Tämä on olemassa myös vähän yksinkertaisempana versiona satuhierontana, se ei ainakaan aivan vielä löydä tietään tänne... Saattaa olla mukana satuhierontatunneillani. Terv. Hanna)

                         Karhunpentu

PIENI KARHUNPENTU, JOKA ON VASTA SYNTYNYT KOLOSSAAN, JA JONKA TURKKI ON VIELÄ AIVAN PEHMYT, PYÖRII, KIERII JA KÄÄNTYILEE KOLOSSAAN.

(tee käsillä pyörivää liikettä karhun turkiksi,    kääntele kämmeniä selällä)

SE EI TUNNE MUITA PAIKKOJA, VAIN TÄMÄN OMAN TURVALLISEN PESÄNSÄ.

KUN TULEE KEVÄT, SE KÄY VÄLILLÄ HEREILLÄÄN JA ALKAA VENYTELLÄ.  (”venyttäviä” hierontaliikkeitä)

SE KUUNTELEE EMOAAN, JOKA KERTOO, ETTÄ HE VOISIVAT KÄYDÄ ULKONA HIEMAN JALOITTELEMASSA.

(silitä selkää)

KARHUNPENTU ON UTELIAS JA HALUAA LÄHTEÄ JO.

MAA ON VIELÄ KYLMÄ, MUTTA OI, MITEN HYVÄLLE KEVÄT TUOKSUUKAAN! (tee käsillä karhun tallustavia askeleita)

LUNTAKIN NÄKYY VÄHÄN OLEVAN, VAIKKA SAMMALEET JO HOUKUTTAVASTI PILKISTELEVÄTKIN SIELTÄ TÄÄLTÄ.  (tee käsillä sammaleita)

EMO KAIVAA LUNTA, ETTÄ HE PÄÄSEVÄT MAISTAMAAN   (tee ”kuopivaa” liikettä käsillä)

HANGEN ALLA OLEVIA METSÄN HERKKUJA.

PIKKUKARHUN MIELESTÄ NE MAISTUVAT HYVÄLLE.

SE ON KAIKESTA INNOISSAAN, SE HYPPELEE JA KIERII PITKIN HANKEA (”hyppyliikkeitä” sormilla, pyöritä kättä),

KUNNES EMO, VIELÄ VÄHÄN TALVESTA VÄSYNEENÄ, TAHTOO LÄHTEÄ PENTUNSA KANSSA OMAAN PESÄÄN.

(tee käsillä karhun tallustavaa kävelyä)

PESÄKOLOSSA PIKKUKARHUKIN ON NIIN VÄSYNYT, ETTÄ SE KÄPERTYY ÄITINSÄ KAINALOON JA NUKAHTAA HETI. (halaa lasta)

                                                                         H-R.K