Lomien aikaan pääsin taas sukeltamaan ajatuksin siivin runoihin.

Kirjoittaminen on ollut vähäistä, mutta entistäkin innostuneempana taas lisää... ; )

Odotan,

olen pieni nuppu

oksallani.

Vähän mahdollisuuksia 

vaikuttaa.

Luotan,

elämä kantaa.

Elämä kuljettaa,

turvallisesti,

kohti tulevaa.

Annan haaveiden

kulkea.

Ne lentävät kevyin

siivin,

liitävät suurina ja pehmeinä,

kulkevat pieninä hiutaleina

säkenöiden.

Ne loistavat

sisintään,

luovat tulevaa.

Avaudun,

talven jää sulaa.

Kosketan lämmöllä,

vapautan näkyväksi.

Olen oma itseni. <3

Miten tärkeää onkaan elää elämää itsensä näköisesti, tietysti toiset huomioiden.

Miten tärkeää onkaan antaa aikaa asoille, joista pitää. Silloin sydän laulaa mukana jokaisessa päivässä, 

niissä hetkissä, joita saa elää.